Uppis-kerhon hiihtopäivä 15.1.2011

Päivästä tuli samalla valjaittenvaihtopäivät

Heka uusine valjaineen valmiina lähtöön. Netta odottelee uusine valjaineen lähtöselvityksen valmistumista. Väinö leikki myyrää paksussa lumihangessa hippaleikin jälkeen.
Heka peri Väinön nuoruusvuosien huskyvaljaat, Netta peri Hekan nuoruusajan jälkivaljaat... Väinön tuli hiki heti alussa (ne nuoret ja ikinuoret nartut on vikkelää leikkiseuraa).

Lähtövalmistelut

Lilli kellii. Lilli näyttää johtajakoiran lähtöasennon: naru ei saa olla löysänä.
Hiihtäjän lähtövaiheet: 1. Koira kiinni vetoköyteen. 2. Vetoköysi vetovyöhön. 3. Sukset jalkaan. 4. Sauvat käsiin. 5. Ja eikun menoksi! (Kunhan liikkeelelähdöstä selviäisi pystyssä.)
Vetokoiran lähtövaiheet: 1. Ai namia? 2. Peijakas, mut kytkettiin. 3. Kellimään, tässä on aikaa. 4. Lähtöravistus ja naru suoraksi -etunojaan. 5. Kun kuuluu "hiop/mars/mennään" tai "pof" takaa, niin täältä TULLAAN!
(Kytkemättömät koirat saattavat saada tässä vaiheessa aikaan vaaratilanteita, koska ohjaajilla voi olla lähtövaiheet vielä menossa.)

Hiihdon huumaa

Kuvaajalla ensikertalainen Lotte (Quite An Angel) Väinön (John Wayne) parina saamassa alkuoppia. Edellä konkari-Camilla 11v  ja ensikertalainen hiihtäjä. Camilla-mamma antoi välillä henkistä tukea aloittelevalle Netalle. Gildalle vaihtui hiihtäjä. Koiran vaihto, Gildan tasainen kyyti ei hiihtäjää pelota. (Hiihtäjää taitaa kyllä naurattaa kuvaajan meno, ei ole helppoa ottaa järkkärillä kuvaa takana hiihtäjästä oman valjakon vetäessä.) Lilli-seniori (12 v 10 kk) on tottunut letkan vetäjä.

Konkarit etenevät ladulla kärjessä sähköjäniksenä houkuttelemassa. Letkan peräpäässä tulevat aloittelijat, rinnallaan parina konkarikoira tai takana peesari. Laji on kuin ratsastus, ihan ensikertalaiset yhdessä voi olla villi yhdistelmä. Siksi on hyvä, jos aloitteleva hiihtäjä saa aluksi koirakseen kokeneemman ja tasaisesti etenevän ja helposti ohjattavan koiran, jolla on jo tilannetajua lajista (ohitukset ja kaatumiset eivät aiheuta turhaa hässäkkää). Aloitteleva koira taas saa tukea ja oppii siinä sivussa, kun on rinnankytkettynä vahvaan kokeneeseen koiraan ja hiihtäjäkin on kokenut. Jo pienenkin hiihtomatkan kuluttua homma yleensä alkaa sujua jo hienosti, ainakin näin ryhmän kanssa liikkeellä ollessa. Liian pitkää matkaa ei aluksi kannata mennäkään. Useat pienet tauot saavat vanhatkin koirat jaksamaan (kova latupohjakin auttaa asiaa).

Laavulla maistui etenkin lämmin juotava

Nuotiokahvt ja kuuma glögi maistui hiihdon lomassa.

Kiitos kaikille osallistujille mukavasta hiihtopäivästä. Mukava, että myös Fiin kennelistä saatiin koirakoita mukaan.
Kiitos etenkin latumestarille traktoreineen, joka mahdollisti hiihdot tiukalla aikataululla. Hiihtopäivää edeltänyt sankka lumipyry hautasi hiihtourat ja vasta aamulla niitä pääsi aukaisemaan. Toivottavasti moottorikelkka vielä tulisi kuntoon.

Kuutamohiihtoreissuilla tavataan!